lauantai 26. heinäkuuta 2014

Hirveä tarve selitellä.

Syksy lähestyy. Muutama ihminen on esittänyt ihan viattoman kysymyksen, että "Jääkö pojat sitten kotiin, kun vauva syntyy, vai jatkaako hoidosssa?".

Ja heti tulee ihan kamala tarve selitellä, että miksi tehdään, kuten tehdään. Pojat siis jatkavat päivähoidossa "kymppipäiväisinä". Eli ovat hoidossa n. kymmenen päivää kuukaudesta. Tai siis maksan kymmenestä päivästä, mutta mielestäni on parempi, että viikoissa säilyy joku rytmi, ja sen takia joinain kuukausina tulee sitten vain kahdeksan hoitopäivää. Päivät ovat myös lyhyempiä, eli klo. 9-15. (Kuntamme kuuluu niihin, joissa virikelapsille ei kuulu aamupalaa).

Kukaan ei ole tuominnut tai ihmetellyt ratkaisuamme. Oikeastaan enemmän on kuulunut niitä "no teidän tapauksessa kyllä ymmärtää hyvin, että pojat menee hoitoon". Miksi sitten tulee tarve selitellä ja perustella niin kamalasti?

Aika varmasti sen takia, että itestä tuntuu jotenkin pahalta pistää lapset hoitoon, vaikka itse on kotona. Vaikkakin vain kahdeksi päiväksi viikosta ja lyhemmiksi päiviksi. Ja vaikka meillä on kummankin kohdalle "ammattilaisen mielipide" asiasta.

Joonan kohdalla tilanne on jo aika selkeä. Puheongelmien takia Joona todellakin hyötyy päiväkodista. Itseasiassa psykologin lausunnossa sanottiin, että "Joona hyötyisi kokopäivähoidosta". Toteutuuko tämä, on nyt vielä kysymysmerkki. Mutta intensiivinen puheterapia ja päiväkoti ovat tehneet Joonalle jo nyt niin valtavan hyvää ja saaneet aikaan valtavan kehitysharppauksen, että siihen ei kyllä viitsisi nyt vuoden taukoa pistää. Joonalla kuitenkin on vielä ikätasoonsa monissa asioissa kirittävää ja kuitenkin se eskari häämöttää jo vuoden päässä.

Entä Juuso sitten? No iso syy on se, että Juuso rakastaa sen hoitopaikkaa. Toukokuussa, kun kävimme kardiologin kontrollissa, Juuso rupesi itkemään, kun tajusi, että sieltä mennäänkin suoraan kotiin,eikä sinä päivänä pääse hoitoon. Toinen syy Juuson kohdalla on motorinen kehitys. Kardiologin kanssa juttelin tästä päivähoitoasiasta ja oli kanssani samaa mieltä, että se toisten omanikäisten kanssa touhuaminen on Juusolle hyväksi. Siinä joutuu motoriikka koetukselle toisella tavalla, kuin kotona.

Näiden syiden lisäksi sitten tietysti myös vähän itsekkäät syyt. Pyöritän arkea yksin kahden vauhdikkaan leikki-ikäisen ja kohta vauvan kanssa. Kun pojat ovat hoidossa, saan pienen hengähdystauon välillä. Saan nukkua univelkoja pois, jos vauva sattuu olemaan sellaista sorttia, että sen kanssa onnistuu päiväunet. Saan kaksi päivää viikossa aikaa siivota ja pyykätä. Ja ennenkaikkea tämä järjestely antaa edes pientä toivoa siitä, että tällä kertaa voisi imettäminen onnistua. Juuson kohdalla suurin syy oli se, että ei ollut aikaa istua vauva sylissä ja opetella.

Ja kyllä. Vaikka pistänkin omat lapseni hoitoon, kohottelen silti vähän kulmiani niille perheille, jotka laittavat alle kolmevuotiaan lapsen joka päivä hoitoon vain sen takia, että pääsevät itse vähän helpommalla.

7 kommenttia:

  1. Meilläkin esikoinen oli hoidossa kuopuksen syntymän jälkeen juurikin tuon 10 päivää/ kk. Tein samalla yliopistolla kuopuksen kanssa noina päivinä seminaaritutkielmaa, joten oli "hyvä syy". Ja kieltämättä, kun ei ole tukiverkostoa, ei tuttuja, kaveireta, sukulaisia, jne joille antaa lapsiu hoitoon vaan ollaan miehen kanssa vastuussa ja huolehtimassa näistä 24/7 vuoden ympäri, on hoito ollut tärkeä henkireikä kaikin puolin. Nyt tosin Oulussa aloitti viime syksynä ilmainen varhaiskasvatus yliopistolla, joten esikoinenn oli sitten syksyn ja kevään siellä ja tykkäsi. Kesä onkin ollut aika rankka kahden vilkkaan lapsen kanssa, etenkin kun esikoinen tahtoisi koko ajan kaveriseuraa eikä sitä ole ollut juuri yhtään tarjolla kun kaikki on koko ajan reissussa tai on vieraita jne. Vielä muutama viikko kerhojen alkuun - jes! Nyt on kuopukselle (eli kohta muuttuvaksi keskimmäisellekin) kerhopaikka - ilmeisesti ihan syksystä alkaen vaikka alunperin puhuivat että ottavat sinne vasta kun täyttää 2v. Viime vuonna oli kerhossa 2krt/vko, 3h kerrallaan, nyt haettiin tuota kolmen päivän ryhmää. Eli olisivat samassa kerhossa yliopistolla siis kolmena päivänä viikossa 3 tuntia kerrallaan. (ilmainen + saan kotihoidontuen) Ennen vauvan syntymää ajattelin opiskella vähän, jos molemmat viihtyy. Samoin vauvan syntymän jälkeen, jos vauva nukkuu samaan aikaan päikkärit. AIvojumppaa. Ja sitten yhdessä kotiin, välipala/ruoka (kerhossa vain omat eväät) ja keskimmäinen (ja mahdollisesti vauva) päikkäreille ja esikoiselle lastenohjelmat ja taas "omaa aikaa" pyykin, tiskin, ruoanlaiton, pumppujen (jos luovutus onnistuu) ääressä. :) Jospa tällä jaksais pyörittää arkea näiden kanssa. Ja sitten illat yhdessä/puokkiin miehen kanssa niinä iltoina kun se ei ole töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullahan ei oo tuota mahdollisuutta, että olisi illat yhdessä tai puoliksi miehen kanssa, kun tuo pahus ei oo kotona, kuin viikonloppuisin. Jos kummallakaan pojista ei olisi mitään diagnoosia, voisin kuvitella, että pelkät kerhot riittäisivät niille ihan hyvin. Samoin sitten Juuson hoitopäivät auttavat vähän siihen, kun Joonaa pitää kuskata puheterapiaan. Ei tarvitse kaikkien kolmen lapsen kanssa mennä.

      Poista
    2. Juu, siis ei tosiaan tarvitsekaan selitellä. :) Ajattelen itse, että perheet parhaiten itse tietävät mitä tarvitsevat (vaikkei tietenkään aina ole näin, mutta siis päivähoidon osalta) ja olen jokunen vuosi sitten kirjoittanutkin siitä kuinka subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi nähdä ennaltaehkäisevänä perheiden tukena eikä sitä saisi rajoittaa.

      Saako muuten kysyä mitä työtä puolisosi tekee? :) Kahdella serkuistani on puolisona rekkamies ja muutamalla tutulla toinen puolisoista esim. kansanedustaja, joten siinä kyllä saa toinen olla viikot yksin lasten kanssa. Ja meilläkin nyt puntaroidaan eri vaihtoehtoja ja jos töitä saisin ja puoliso jäisi kotiin, minun työni olisivat todennäköisesti toisella paikkakunnalla, joten kotiin jäävä vanhempi tarvitsee kyllä tukea sitten muualtakin.

      Ja tuo Oulun malli ilmaisesta varhaiskasvatuksesta on minusta hyvä. Se antaa niille perheille, joilla on mahdollisuus valita päivähoidon tilalle jotain muuta, yhden vaihtoehdon lisää. Tässä on saatu hyviä tuloksia eikä tarvitsi rajailla subjektiivista päivähoito-oikeutta. Ja näen kyllä tarpeellisenä, että perheitä tuetaan. Ei kaikilla (esim meillä) ole sukua ja tuttavia tai turvaverkkoa joka auttaisi esim. lastenhoidossa. Olemme yksin/kaksin. Ja sein on on aika vähän vaikkei yh oliskaan. :)

      Poista
    3. Rekkakuskihan tuo on. Meillä onneksi on mun vanhemmat tuossa aika lähellä. Muuten olisi ehkä liian raskasta ja vaikeaa. Etenkin noi Juuson sairaalajaksot ei olis järjestyny mitenkään ilman niitä.

      Poista
  2. Nostan sulle kyllä hattua, kun selviät viikot yksin. Minusta se jo riittää 'selitykseksi', ilman diagnoosejakin. Voimia odotukseen!
    Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mutta se on jännä, miten itestä tuntuu jatkuvasti siltä, että ei tee tarpeeksi ja pitäis pystyä vielä pikkasen enempään.

      Poista