sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

 Seuraavana Sata Kirjaa- lukulistallani oli Kolme muskettisoturia. En ole ilmeisesti laittanut mihinkään ylös, milloin olen saanut tämän kirjan lukemisen valmiiksi. Ehkä joskus 2020 vuoden aikana. Aluksi kyllä näyttä siltä, että tämä ei valmistu koskaan. Vanhan kielen lukeminen oli työlästä ja tuntui, ettei kirjassa oikein tapahdu mitään mielenkiintoista. Ehkä seikkailukirjat eivät vain ole se kaikken omin genre minulle. Kuitenkin jossan vaiheessa huomasin tempautuvani tarinaan mukaan ja tapahtui sama, kuin Sinuhe egyptiläisen kanssa, että kirjan kieleen alkoi tottua. 

Ihan lukemisen arvoinen kirja.



sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Sata kirjaa: 35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

 Blogi on hiljentynyt, mutta Sata kirjaa-projekti on jatkunut koko tämän ajan. Kirja numero 35 on luettu jo toukokuussa 2018, joten muistikuvat eivät ole ehkä aivan sieltä tarkimmasta päästä. Tämä kirja jäi kuitenkin mieleen. Mutta valitettavasti tällä kertaa siitä, että kirja oli todella raskasta luettavaa. Muistaakseni siinä kirjoittaja pomppii aikamuotojen välillä puhuen hetkittäin tapahtumista nykyisyyteen sijoittuvana ja välillä menneisyyteen. Kirja-arvosteluissa tätä kirjaa kuvataan "mukaansatempaavaksi" ja "toiminnantäyteiseksi", mutta itse en kyllä kokenut missään vaiheessa tempautuvani yhtään mukaan. Kirja menee omassa lukemistossani lähikka kategoriaan "kivireki". 


lauantai 30. joulukuuta 2017

34. A.A. Milne - Nalle Puh

Sata kirjaa-projekti se valuu hiljalleen eteenpäin. Vuonna 2017 tätä projektia on hidastanut aika paljon se, että löysin Diana Gabaldonin Matkantekijä-kirjat. Mutta Narnian lisäksi luettuna on parikin kirjaa myös tältä projekti-listalta. Ensimmäisenä Nalle Puh. Kirja johon tartuin sillä ajatuksella, että äkkiäkös tämän jossain välissä lukaisee. Mutta kirja osoittautuikin yllättävän suuritöiseksi. Kirjoitustyyli, jossa keskellä lauseita oli, ilman mitään logiikkaa, kirjoitettu sanoja isolla alkukirjaimella oli jotenkin hankalasti luettavaa. Myös hahmojen keskustelu, jossa ei oikeastaan puhuttu mistään, oli hetkittäin vaikeaa seurata.

Kun itse on tutustunut Nalle Puhin seikkailuihin enemmän piirrettyjen kautta, olivat jotkut hahmot myös aika erilaisia. Esimerkiksi Ihaa, joka on lempihahmoni, oli kirjassa välillä hirvittävän itsekeskeinen ja monet muutkin hahmoista alkoivat loppua kohden lähinnä vain ärsyttää. Taidan jatkossakin siis pysyä Disneyn versioissa.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat

Se olisi sitten pitkästä aikaa Sata kirjaa- projekti nytkähtänyt eteenpäin. Tällä kertaa vuorossa olivat Narnian tarinat. Velho ja Leijona oli itselle ennestää tuttu ,sekä kirjana että elokuvana. Muistin myös, että ollessani kolmannella luokalla opettajamme luki meille ääneen Hopeinen tuoli-kirjan. En kylläkään muistanut enää mitään, mitä siinä tapahtui.

Aloitin vähän typerästi lainaamalla ensimmäisenä tuon tutun Velho ja leijona-kirjan. Sen jälkeen luin järjestyksessä kirja kerrallaan, kunnes oli lukematta enää ensimmäinen ja viimeinen. Silloin vasta sattui silmiini tämä yhteisnide.



Taikurin sisarenpoika oli ehkä paras kirjoista. Kaspianin matka maailman ääriin taas ehdottomasti tylsin. Paras hahmo sarjassa on ehdottomasti Rapanhapakko, joka pessimistisyydessään oli aika hauska tyyppi. Muutoin kirjoissa näkyi aika kovasti aika, jona ne on kirjoitettu. Kirjasarjan loppuratkaisu oli oikeastaan ainoa mahdollinen. Jotenkin itseä jäi vaivaamaan, että mitä lopulta tapahtui Susanille?

Uusin innostukseni Bullet Journal sai osansa tästä projektista ja piirtelin sinne ihan oman sivun tämän projektin seuraaville kirjoille. Aika nopeasti saakin värittää seuraavasta kirjasta numeron, sillä Nalle Puh lienee kohtalaisen nopeasti luettava teos.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

...ja sitten tuli idea!

En ole koskaan ottenut stressiä tästä blogista. Kirjoitan, kun on jotain kirjoitettavaa.
Lokakuussa tapahtui jotain. Yhtäkkiä, ei ollut mitään kirjoitettavaa. Tuli fiilis, että aikansa kutakin. Uusi blogi on työn alla ja siitä tulen kertomaan sitten myöhemmässä vaiheessa lisää. Tämä blogi jotenkin vain jäi. Instan puolella seuraavat on ehkä nähneet kasvan kirjapinon, sillä innostuin lukemaan Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjaa. Facebookissa tuli myös pieni Möntiäis-tauko, mutta nyt nämä pienet möykky-ystävämme ovat palanneet ilostuttamaan ja hämmentämään keskiviikkoja.

Mietiskelin mitä tämän blogin kanssa tekisi. Pistäisikö vain kiinni koko sivun. Ajattelin, että eihän tätä kukaan edes lue. Kunnes sain pari viestiä, joissa kyseltiin blogin hiljentymisestä. Eli on mulla ainakin kaksi lukijaa! Silti mietin, että onko enää mitään sanottavaa. En halua kirjoittaa pakolla... Mutta sitten tuli idea. Ja toinen. Ja kolmas. Joten ehkä tämä blogi sitten tästä vielä kokee jonkinlaisen uudelleen piristymisen. Kunhan vain saan ne ideat päästä näppiksen kautta julkaisuun.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Matto vanhoista pyyhkeistä

Olen törmännyt useamman kerran netissä videoon, jossa vanhoista pyyhkeistä tehdään kätevä vessanmatto. Tiedättekö niitä videoita, joissa kaikki näyttää niin kivalta, nopealta ja helpolta. Ei muuta ku tuumasta toimeen...
Ensin valitaan pari vanhaa pyyhettä. Tarvitaan myös sakset, nuppineuloja, lankaa ja neulaa. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kolmea pyyhettä, mutta tähän väliin sattui kotoa löytymään vain kaksi sellaista, jotka raaskin leikkoa. Mutta mitä enemmän pyyhkeitä, sen isompi matto. Aluksi leikataan pyyhkeistä nuo kovat reunat pois.
Seuraava vaihe on leikkoa pyyhkeet suikaleiksi. Itse valitsin suikaleiden leveyden ihan vain tuon mustavalkoisen pyyhkeen raitojen mukaan. Sinisistä suikaleista tuli sitten vähän millaisa sattuu, kun en jaksanut mitata, mutta se ei suuremmin lopputuloksessa näkynyt.
Leikkaamiseen meni ihan järkyttävän paljon enemmän aikaa, kuin ajattelin ja joka paikka oli ihan täynä pientä lankasilppua. Kun pyyhkeet on suikaleina otetaan kolme suikaletta, ommellaan niiden päät yhteen nippuun ja ruvetaan letittämään. Aina kun yksi suikale loppuu, sen päähän ommellaan seuraava.


Kun kaikki suikaleet on käytetty, on lettiä aika pitkästi. Alkuperäisessä ohjeessa matosta tehtiin täysin pyöreä, joten lähdettiin vain rullaamaan, mutta koska itse halusin matosta vähän soikeahkon, taitoin alkuun letin kahtia. Lettiä siis vain kierretään kiekoksi ja ommellaan kiinni.

Ompeleminen oli yllättävän raskasta. Sain aika monta haavaa, täydellisen hermojen menetyksen ja neulan vääntymään aivan mutkalle. Mutta lopulta siitä sitten tuli matto. Hassusti siitä hiljalleen tuli melkein pyöreä,vaikka tosiaan soikeaa yritin. Vähän häiritsee nuo kokonaan siniset pätkät tuolla seassa, mutta ei niin paljon, että olisin jaksanut purkaa.

Lopuksi päätin käyttää tähän myös toista DIY-ideaa, mihin olen joskus netissä törmännyt, ja tehdä liukuesteen maton pohjaan kuumaliimalla. Vaikka matto tuleekin mattapintaiselle kaakelille, niin silti vähän mietityttää jos se siitä jalan alta luistaa.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Tuubihuiveja

Jälleen kerran sain vähän liian myöhään illalla idean. Päätin, että otanpa ja ompelempa äkkiä pojille tuubihuivit. Eihän se nyt voi olla kovin vaikeaa eihän? No kuinka väärässä sitä taas olinkaan. Ei meinannut ensinäkään löytyä sellaista ohjetta, kuin halusin ja toisekseen sellaista ohjetta, josta olisin tajunnut yhtään mitään. Halusin ihan vain suoran pötkön, jossa on toinen puoli eri kangasta, kuin toinen. Erästä ohjetta noudattamalla onnistuin saamaan aikaan kaksi kertaa kaulaan kierrettävän mallin. Lopulta meni hermo ja tein pienoismallin, josta sitten lopulta tajusin, että miten tämä homma oikein menee. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia? Olisiko kiinnostusta saada tänne sellaista ohje-postausta, että miten nämä on tehty? Tässä kuitenkin lopputulokset. Kaikille kolmelle pojalle ja itselle. Pojat ovat itse valinneet kankaat. JustJust halusi raitoja, JuuJuu tiikereitä ja JooJoo nuolia. Itselleni otin pelkkää tiikeriä ja teen varmaan jossain vaiheessa Rekkakuskille oman pelkästä hästägistä. Nämä ovat olleet niin lempparit, että ne ovat menneet kaulaan joka kerta ulos lähtiessä ennen eri sanomista. Jopa pieni JustJust on kiskonut omaa tuubiaan kaulaan aina ulkovaatteita pukiessa.




lauantai 15. lokakuuta 2016

Kortteja ja paketteja

Vanhoja juttuja kaivelen taas esiin jo kuukauden tai parin takaa. Tässä vähän tekemiäni kortteja taas. Ensin serkun häihin ja sitten kummitytön synttäreille samaa "kaavaa" muokaten. Ja jälleen kerran yksi viimeisen päälle patentti paketti. Milloinhan oikeasti muistan ostaa sitä lahjapaperia? Tällä kertaa en käyttänyt foliota, vaan lautasliinoja ja sellofaania.






tiistai 11. lokakuuta 2016

Hups. Piirsin sarjakuvan!

Mun on jostain syystä tosi kauan tehny mieli piirtää sarjakuvia. Suurin ongelma on ollut ihan vain se, että en osaa piirtää. Piirtelen kyllä kaikenlaisia juttuja johonkin paperin kulmiin, yleensä kukkia ja sydämiä. Nyt kun mietin jotain piirtelin hahmon, joka näytti vähän joltain kummituksen ja hattivatin risteymältä. Samalla keksin, että tässähän olisi sarjakuvaan sellainen hahmo, jonka minäkin osaisin piirtää. Syntyi Möntiäiset. Ettei tartte ihan vaan yksinään kattella näitä töherryksiä, tein niille Facebook-sivun: https://www.facebook.com/montiaiset/


perjantai 7. lokakuuta 2016

Sieniä

Syksyllä useamman Facebook-kaverin seinät täyttyvät erilaisista sieni-kuvista. Itse en ole oikeastaan koskaan voinut sietää sieniä. Entinen opiskelukaveri aikanaa analysoi nirsoilujani siten, että hänen mielestään minulla on koostumusongelma ruokien suhteen. Ja kyllä, sienet tuntuvat suussa ikäviltä. Jostain syystä on vähän kuitenkin harmittanut, että en pidä sienistä. Jotenkin olisi kiva pitää niistä ja syödä niitä syksyllä.

Vaellusreissullamme laavulla yöpyneiden lisäksi siinä kävi muutama ihminen istuskelemassa. Kaksi naista oli poiminut metsästä sieniä ja siinä kun seurasin, kuinka sipulit ja sienet paistuivat voissa nuotiolla sanoinkin ihan ääneen, että harmittaa oikein, kun en pidä sienistä, kun näyttää niin hyvältä. Naiset kysyivät haluanko maistaa ja niinpä sain käteeni ihanan itse leivotun sämpylän puolikkaan sienillä. Ja kyllähän se oli kutakuinkin juuri niin hyvää, kuin miltä se näytti! Tästä hyvillään naiset lahjoittivat minulle pussillisen kehnäsieniä ja palan tattia. Sain tehdä niistä seuraavana iltana iltapalaa. Seuraavaksi pitää sitten varmaan oppia tunnistamaan joku muukin sieni, kuin kärpässieni.